Ajatella, että olen viidettäkymmenettä päivää ilman herkkuja :) Täytyy myöntää, että en ihan oikeasti kuvitellut pystyväni tähän. Olin varma, että koko jakso olisi yhtä tuskaa, kärsimystä ja kärvistelyä, mutta toisin kävi. Toisten herkuttelun katsominen ei enää tee häijyä eikä aiheuta mielitekoja. Toisinaan toki tekee mieli makeaa, mutta siihen auttavat viinirypäleet ja porkkanat (joita nyt taas pystyn syömään vähän). Kun minulle on tarjottu jotakin hyvää, ei ole tehnyt tiukkaa kieltäytyä kohteliaasti. Ei paha siis.