Etukäteen ajattelin, että puolisentoista viikkoa olisi sellainen aika, jonka jälkeen mieliteot laantuisivat, ja arvioni piti paikkansa. Eilen oli ensimmäistä kertaa sellainen tunne, ettei oikeasti tehnyt yhtään pahaa, vaikka anoppilassa olikin taas tarjolla herkkua jos toistakin. Vetelin taas vesirinkeleitä :) Edes toisten karkinsyönnin katselu ei saanut minussa aikaan mitään väristyksiä.

En ole kuitenkaan niin tyhmä, että tuudittautuisin tämän olotilan pysyvyyteen. Aion joka tapauksessa nauttia täysin siemauksin siitä, ettei tarvitse koko ajan kärvistellä karkintuskassa.