Aika on todella mennyt kuin siivillä. Olen edelleen hieman kahden vaiheilla jatkon suhteen: toisaalta tekisi mieli katsoa, kuinka kauan tätä pystyisi jatkamaan, toisaalta tekisi kyllä mieli silloin tällöin jotakin makeaakin hyvää. En ehkä kuitenkaan jatka totaalikieltäytymislinjalla, vaan voisin mahdollisesti jatkaa tähän perään toisen karkittoman kvartaalin, siis tällä kertaa ihan oikeasti karkittoman sanan varsinaisessa merkityksessä. Pullat, keksit, limsat ja sen sellaiset eivät minulle muutenkaan ole ongelma, enkä oikeastaan erityisemmin edes pidä niistä. Mutta se karkki... Siitä onkin ehkä hyvä pysyä erossa pidempään. Onhan tässä onneksi pari viikkoa aikaa tehdä päätös. En ole mikään jahkailijatyyppi, vaan teen yleensä isotkin päätökset nopeasti sen suurempia pohtimatta, mutta jostakin syystä tämä asia vaatii harkintaa.

Eipä ole tullut paljon kirjoiteltua, mutta ei ole oikeastaan mitään kirjoitettavaakaan. Tylsää olisi raportoida päivittäin, että kaikki menee hyvin :) Sitä paitsi lomalla on parempaakin tekemistä kuin roikkua netissä 24/7, ehkä. Nyt eletään kvartaalin 64. päivää. Olen pohtinut vaihtoehtoja kvartaalin jälkeiselle elämälle; jatkaako toinen mokoma, palatako takaisin vanhaan tuttuun mättömeininkiin (sillä siihenhän se ennen pitkää johtaisi kumminkin) vai jotakin siltä väliltä?

Ajatella, että olen viidettäkymmenettä päivää ilman herkkuja :) Täytyy myöntää, että en ihan oikeasti kuvitellut pystyväni tähän. Olin varma, että koko jakso olisi yhtä tuskaa, kärsimystä ja kärvistelyä, mutta toisin kävi. Toisten herkuttelun katsominen ei enää tee häijyä eikä aiheuta mielitekoja. Toisinaan toki tekee mieli makeaa, mutta siihen auttavat viinirypäleet ja porkkanat (joita nyt taas pystyn syömään vähän). Kun minulle on tarjottu jotakin hyvää, ei ole tehnyt tiukkaa kieltäytyä kohteliaasti. Ei paha siis.

Puoliväli ohittui reilu puoli vuorokautta sitten. Olo on niin hyvä, energinen ja kevyt, että olen miettinyt, haluanko enää palata karkkien ja herkkujen pariin lainkaan. Tai lainkaan ja lainkaan, mutta että jos oletusasetus kvartaalin jälkeen olisi, etten enää syö herkkuja kuin poikkeustapauksissa. Toisaalta itseni tuntien totaalikieltäytyminen lienee kuitenkin parempi ratkaisu. Piru ja pikkusormi...

Puoliväli lähenee lähenemistään ja olo helpottuu kaiken aikaa. Suurimman osan ajasta en edes muista, että en saa syödä jotakin, ja silloinkin kun muistan, ei enää oikeastaan edes harmita eikä hirvittävästi tee mielikään. Painoa ei ole enää lähtenyt, mutta senttejä katoaa edelleen. Edessä taitaa olla visiitti vaatekauppaan, koska vaatteet roikkuvat päällä. Parasta tässä on kuitenkin olo, joka on käsittämättömän energinen ja kevyt.